lauantai 17. marraskuuta 2012

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Päivä 7: Paras ystäväni

Edelleen sairaana, joten edelleen aikaa kirjoittaa.

Tämä aihe on kyllä todella vaikea. Minulla on paljon kavereita ja muutama ystävä. En tahdo laittaa heitä mihinkään järjestykseen, mutta kerron nyt kuitenkin hieman enemmän yhdestä ystävästäni, jonka olen tuntenut vasta viisi vuotta (monet muut ystäväni olen tuntenut pienestä pitäen) ja joka asuu tällä hetkellä kaukana ulkomailla, mutta joka siitä huolimatta tulee aina olemaan ihana ystäväiseni.

Tutustuimme lukiossa. Se oli helppoa, koska hän on kova puhumaan, ja niin kyllä minäkin, sitten kun minuun vähän tutustuu. Meistä tuli hyvin nopeasti todella hyvät ystävät, mutta silti en aluksi uskaltanut kertoa hänelle omista asioistani. Lopulta kuitenkin aloimme puhua hyvin syvällisiä asioita, ja todella tunsin, että voiko tämä olla totta, olen löytänyt sielunsiskoni.

Hän ymmärtää tarkoitukseni puolesta sanasta, lukee ilmeitäni ja tunnetilojani kuin avointa kirjaa. Ikävöin häntä suuresti, sillä kuten sanoin, hän asuu tällä hetkellä ulkomailla, sillä hän on vaihdossa. Vajaan vuoden kuluttua kuitenkin toivon mukaan näemme taas enemmän. Odotan sitä innolla, ihana ystäväni! (:

Ja tähän loppuun meidän biisimme: B.O.B feat. Hayley Williams: Airplanes



~Sylphide

tiistai 13. marraskuuta 2012

Päivä 6: Minun päiväni

Viimeinkin aikaa kirjoittaa, mutta varoitan, tästäkin tekstistä tulee tylsä ja todennäköisesti myös lyhyt.

Kello on vasta 9 mutta tiedän jo miten tämä päivä menee. Heräsin puoli kuudelta kurkkukipuun ja kehnoon oloon. Nousin ylös. Tein aamutoimeni, söin, ja katsoin nauhalta Suomen Huippumalla haussa. Nyt istuskelen tässä tietokoneen ääressä ja hoidan asioita.

Koulussa pitäisi käydä tunti, yhdestä kahteen, mutta olosta johtuen en tiedä menenkö sinne. Ulkona näyttää kauniilta, mutta olo on jotenkin koomainen. Tekisi mieli mennä kaupungille, shoppailla, sisustaa tämä pieni kolomme.

Todennäköisesti kuitenkin makoilen sisätiloissa koko päivän. Taas sairaana! Tämä on ihan tyhmää.

Ja loppuun vielä biisi mitä olen kuunnellut jo muutaman otteeseen tänään: Pariisin Kevät: Toisesta Maailmasta.



~Sylphide

maanantai 5. marraskuuta 2012

Oh I hope we would know

"She really doesn't even know how good she is. Sometimes you wish people would just see themselves the way you do." (Mark Sloan on Grey's Anatomy)


~Sylphide

torstai 1. marraskuuta 2012

tiistai 30. lokakuuta 2012

Päivä 5: Mitä rakkaus on?

Tästä aiheesta minä tykkään (:

Kuten jo aikaisemmin sanoin, ennein nykyistä, ensimmäistä oikeaa poikaystävääni en todellakaan tiennyt mitä rakkaus on. Luulin ehkä tietäväni, ja ehkä tiesinkin jotain, mutta en todellakaan ymmärtänyt sen olevan näin syvää, näin lävitsetunkevaa ja valloittavaa. Toisaalta, en ymmärtänyt myöskään sitä, että rakkaus aiheuttaa myös kyyneleitä ja kipua. Se vain tuntuu olevan välttämätöntä, jos rakastaa toista ihmistä paljon.

Minulle rakkaus on monia asioita, enkä voi määritellä sitä tyhjentävästi vaikka haluaisinkin. Minulle se on helliä katseita, vienoja hymyjä, pehmeitä silityksiä ja sitä, että pitää sylissä. Minulle se ei ole suuria sanoja ja ballaadeja, vaan sitä, että olet sytyttänyt kynttilöitä kun tulen kotiin, sitä, että peittelet minut kun minulla on kylmä ja sitä, että syömme yhdessä. Totta kai se on myös niitä kliseisiä asioita; toisen kunnioittamista ja kuuntelemista, luottamusta ja rehellisyyttä, lempeyttä, ymmärtäväisyyttä ja kiintymystä. Sitä, että tuntee yhteenkuuluvuutta jonkun kanssa.

Ainakin minä olen löytänyt poikaystävässäni puuttuvan puoliskoni, niin kuluneelta kuin se kuulostaakin. En olisi enää kokonainen ilman häntä, sillä tällä hetkellä täydentää minua, ja luulen ja toivon, että myös minä häntä.

Ja tässä todella kaunis rakkaus-biisi: Death Cab for Cutie: I Will Follow You Into the Dark.



~Sylphide

Who knows.

Ei ihminen voi tietää tietään
Toiset vie, toiset pois viedään (Pyhimys feat. Arto Tuunela: Nyt)


~Sylphide

maanantai 29. lokakuuta 2012

Päivä 4: Syömiseni tänään

Miten eksoottinen ja jännittävä aihe :D

Noh, aamupalan syön aina. Ainakin jonkinlaisen, muuten vatsani alkaa itkeä koulussa, ja kouluruuastakaan en oikein pidä. Tänään söin aamupalaksi karjalanpiirakan voilla ja juustolla sekä pienen äitini leipoman pullan, joita hän toi eilen käydessään pussillisen. Juomaksi marjamehua. Ei kovin terveellistä, tiedän, mutta aina ei jaksa panostaa... Useimmiten kyllä juon aamuisin teetä, se ehkä hieman lisää tuota terveellisyyttä.

Koulusta pääsin niin aikaisin etten käynyt syömässä lainkaan (ja tosiaan, vaikka olisin käynytkin, lautasella olisi todennäköisesti ollut vain leipää...). Kotiin päästyäni valmistin mahtavaa gourme-ruokaa minulle ja kullalleni; ranskalaisia ja eilisiä jauhelihapihvejä :D Tosin jauhelihapihvit ovat ihan itse tehtyjä! Juomaksi maitoa, totta kai, maito on hyvää :)

Tässä iltapäivällä juon varmaankin kupin vihreää teetä, ja illalla iltapalaksi todennäköisesti leipää, johon laitan ehdottomasti päälle sellaista herkullista savunautaa jota poikaystäväni toi kaupasta :)

Juu, tämä aihe oli kyllä toivottoman tylsä... Eikä tähän keksi edes mitään biisiä :(


~Sylphide

lauantai 27. lokakuuta 2012

Päivä 3: Vanhempani

Tästä aiheesta en hirveästi ajatellut kertoa, koen tämän kuitenkin aika yksityiseksi.

Sen verran kuitenkin tahdon sanoa, että minulla on ihanat vanhemmat, jotka auttavat kun apua tarvitsen, ja tukevat minua päätöksissäni.

Ja tässä vielä biisi, joka muistuttaa minua lapsuudenkodistani: Anna Puu: Nopeimmat Junat.



~Sylphide

perjantai 26. lokakuuta 2012

Päivä 2: Ensirakkaus

Ensirakkaus. Niin ihanaa ja niin kipeää.

Olen ihastunut syvästi kolme kertaa. Lukiossa kahdesti ja nyt nykyiseen poikaystävääni. Ihastumiseni aiheuttivat kutinaa vatsanpohjassa, hassua hymyilyä ja kuitenkin myös suuresti tuskaa. Luulin ihastumisiani suuriksi ja voimakkaiksi tunteiksi; siltä ne tuntuivat, kun ei ollut koskaan rakastanut. Oikeasti ne kuitenkin olivat jotakin todella haaleaa verrattuna tähän, mitä nyt on.

En muista mitään erityistä hetkeä jolloin tajusin rakastavani poikaystävääni. Tunne vain kasvoi kasvamistaan pikkuhiljaa; ensin jännittävästä kiihkosta herkkään ihastumiseen ja perhosiin vatsassa, syvään tutustumisen haluun ja kiintymykseen ja lopulta rakastamiseen. Siitä meni kuitenkin useita kuukausia ennen kuin uskalsin sanoa sen ääneen.

Välillä rakastaminen tuntuu sattuvan ihan liikaa, mutta suurimmaksi osin se on herkkiä katseita, minä painautuneena sinun lämmintä selkääsi vasten ja se tunne, että olen löytänyt toisen puolikkaani, että sieluni palaset on kasattu yhteen, ja että niiden kasaaja on myös ainoa henkilö, joka voi myös kaiken hajottaa.

Tässä vielä todella ihastuttava rakkaus-biisi. Näitä olisi useitakin, mutta valitsin nyt kuitenkin tämän: Juju: Huuda.



~Sylphide

torstai 25. lokakuuta 2012

Päivä 1: Esittele itsesi

No niin, tänään ensimmäinen kirjoitus haasteeseen liittyen :)

Olen 20-vuotias, haaveita ja toiveita täynnä oleva nuori nainen. Muutin noin puoli vuotta sitten asumaan yhteen suloisen poikaystäväni kanssa, maalta, pienestä syrjäisestä kylästä kaupungin sykkeeseen. Tänä syksynä aloitin opiskelut alalla, joka ei minua tosin oikeastaan kiinnosta.

Rakastan musiikkia ja kirjallisuutta. Siisteyttä ja raikasta tuoksua, kodin tuoksua. Hyviä ruokia; intialaista, äidin ja mummojen tekemiä ruokia, itsetehtyä leipää. Poikaystävääni ja hänen jokaista soluaan.

Välillä koen olevani todella hukassa, minkä voi ehkä myös tästä blogista huomata. Tällöin käyttäydyn varsinkin poikaystävääni kohtaan julmasti, kylmästi ja välinpitämättömästi vaikka hän ei sitä ansaitsisi. Olen usein myös todella ankara itselleni. Nykyään kuitenkin oloni on ollut paljon parempi, haluan löytää vanhan itseni uudelleen. Pohjimmiltani olen lämmin, ystävällinen, ahkera ja ymmärtäväinen.

Ajattelin vielä laittaa jokaisen haasteeseen liittyvän postauksen loppuun jonkun aiheeseen liittyvän biisin, ja tässä olisi ihan yleinen biisi-rakkaus: Mew: White Lips Kissed.



~Sylphide

tiistai 23. lokakuuta 2012

31 päivää

Löysin tällaisen 31 päivän kyselyn erään tuttavan blogissa ja ajattelin sen nyt toteuttaa omassa blogissani, koska vaikutti ihan mielenkiintoiselta. (Ja koska yritän kaikin mahdollisin keinoin tutkiskella itseäni ja pysyä positiivisena!) En varmastikaan joka päivä kirjoittele mutta joka kohdan aion toteuttaa! Kaikista kohdista en välttämättä kerro kovin paljoa, sillä liian henkilökohtaisia asioita en tahdo paljastaa esimerkiksi perheestäni.

Ja tässä aiheet:
Päivä 1: Esittele itsesi
Päivä 2: Ensirakkaus
Päivä 3: Vanhempani
Päivä 4: Syömiseni tänään
Päivä 5: Mitä rakkaus on?
Päivä 6: Minun päiväni
Päivä 7: Paras ystäväni
Päivä 8: Se hetki
Päivä 9: Uskoni
Päivä 10: Päivän asu
Päivä 11: Sisarukseni
Päivä 12: Käsilaukussani
Päivä 13: Tällä viikolla
Päivä 14: Hiukseni
Päivä 15: Unelmani
Päivä 16: Ensisuudelmani
Päivä 17: Mieleisin muistoni
Päivä 18: Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19: Kaduttaa
Päivä 20: Tässä kuussa
Päivä 21: Toinen hetki
Päivä 22: Tämä järkyttää minua
Päivä 23: Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24: Tämä saa minut itkemään
Päivä 25: Ensimmäinen
Päivä 26: Pelkään
Päivä 27: Suosikkipaikkani
Päivä 28: Ikävöin
Päivä 29: Tähän pyrin
Päivä 30: Soittolistallani
Päivä 31: Viimeinen hetki

Toivottavasti tästä tulee kivaa (:

Edit. Haluaisin haastaa tähän myös ne muutamat ihmiset, jotka mahdollisesti joskus lukevat tätä blogia. Tutkiskelkaa itseänne ja korostakaa niitä kivoja juttuja :) Ja jos joku tarttuu haasteeseen niin voisin vaikkapa kommenttiboksiin laittaa linkkiä, teidän juttuja olisi tosi kiva lukea!


~Sylphide

torstai 18. lokakuuta 2012

Mietin lisää.

Oon miettinyt tätä kaksi päivää ja ehkä tullut johonkin tulokseen.

Maanantai-ilta. Riita (tai no, mitä meidän riidat nyt on; mykkäkoulua, tuimia katseita, hiljaista nyyhkytystä).

Sitten ne maagiset sanat. Sinun epätoivoinen kysymyksesi:
"Ootko masentunut? Ootko ikinä onnellinen?"

Vastaus:
"En ole! Oon onnellinen! Mutta yleensä mun onni vaan muuttuu epäonneksi! Pelkään olla onnellinen!"

Totuus ryöppysi mun suusta.

Halauksia. Lämpimiä katseita. Sovinto. Huolenpitoa.

Huomasin kyllä, että sua alkoi ahdistaa. Kun aloimme nukkumaan, haukoit välillä henkeäsi. Kysyin, voitko hyvin. Henkeäsi ahdisti.

Jotenkin heräsin. En halua aiheuttaa sulle tuollaista tuskaa. Ongelmat joita mieleni kehittää eivät oikeasti ole ongelmia laisinkaan. Ylianalysoin liikaa.

En enää halua näyttää sinulle tällaista surkeaa, negatiivista ja kylmää minää. En oikeasti ole tällainen ihminen.

Olen lämmin. Positiivinen. Ystävällinen. Ymmärtäväinen.

Mutta silti niin herkkä.


~Sylphide

lauantai 6. lokakuuta 2012

Mietin.

Välillä, tai no, usein, mietin, että rakastatko minua enää.
Tiedät mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, mutta silti et huomioi näitä asioita. Paitsi jos huomautan niistä.
Ja silti, minä rakastan sinua enemmän kuin mitään. Olet koko elämäni.
Ilman meitä ei ole minuakaan.


~Sylphide

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Paino ja keveys

Mutta onko paino todella hirvittävää ja keveys ihanaa?

Taakoista raskain musertaa meidät, lyyhistymme sen alle, se painaa meidät maahan. Silti kaikkien aikojen lemmenrunoudessa nainen halajaa taakakseen miehen ruumista. Taakoista raskain on siten samalla elämän intensiivisimmän täyttymyksen kuva. Mitä raskaampi taakka on, sitä maanläheisempää, todellisempaa ja aidompaa on elämämme.

Taakan ehdoton puuttuminen sitä vastoin tekee ihmisestä ilmaa kevyemmän, hän lentää korkeuksiin, etääntyy maasta ja maallisesta olosta, hän on enää vain puolitodellinen, ja hänen liikkeensä ovat yhtä vapaita kuin merkityksettömiä.

Kumpi meidän siis on valittava? Paino vai keveys? (Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys)


~Sylphide

lauantai 29. syyskuuta 2012

20:43

You are my sweetest downfall
I loved you first, I loved you first
Beneath the sheets of paper lies my truth
I have to go, I have to go
Your hair was long when we first met (Regina Spektor: Samson)


~Sylphide

tiistai 4. syyskuuta 2012

lauantai 25. elokuuta 2012

20:04

Voit sanoa mitä haluat
Se ei tunnu, se ei kosketa
Mene vaan, mene vaan

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
Eikä sirkus tai sata hattaraa
Mene vaan, mene vaan
En kävele vastaan

Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan. (PMMP: Joutsenet)


~Sylphide

tiistai 21. elokuuta 2012

The speech

"I've loved you from the first moment I saw you. I think I was twelve. It took me three years to pluck up the courage to speak to you. I was so scared of the way I felt, you know, loving a girl. So I learned how to be a sarcastic bitch to make me feel normal.

I screwed guys to make it go away, but it didn't work. When we got together it scared the shit out of me, because you were the one person that could ruin my life.

I pushed you away, made you think things were your fault, but really, I was just terrified of pain. I screwed that girl, Sophia, for kind of spite you for having that hold on me. And I'm a total fucking coward, because I could these... These tickets to Goa for us three months ago. I didn't want to be a slave to the way I feel about you.

Can you understand? You were trying to punish me back, and it's horrible. It's so horrible, because really, I'd die for you. I love you. I love you so much, it's killing me." (Naomi to Emily on Skins)


~Sylphide

perjantai 17. elokuuta 2012

Illalla

5552186723_174f5278c9_o_large

Luvassa toivottavasti mukava ja rentouttava tyttöjen ilta. Ruokaa ja viiniä. Hyvää seuraa.

Yksi juttu tosin on. Minä ikävöin jo nyt, ikävöin kotiin sinun kainaloosi vaikken ole vielä edes lähtenyt.

Olen liian kiinni sinussa.

Mutta en tahdo pilata näitä päiviä. Pian kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa ilman tuskaa, ilman saksia, ilman viiltoja, ilman tuskaisia kyyneleitä, ilman riitoja, ilman sinun epätoivoisia katseitasi. Täynnä halauksia, silittelyjä, lämpimiä katseita.

Minusta tuntuu että kaikki saattaa romahtaa pian, mutta aion estää sen. Olen vahva. Jos minuun sattuu enkä jaksa olla vahva, kerron sinulle, ja autat minua. Jaksan sinun takiasi, vaikket pidäkään siitä, että sanon noin.

Joka tapauksessa, tänään tulee olemaan hyvä ilta, lupaan sen. Itselleni ja sinulle.


~Sylphide

keskiviikko 15. elokuuta 2012

What is this?

Kun käy ihan pohjalla, niin on ainakin pohja mistä ponnistaa.

Jo seitsemän päivää on mennyt todella hyvin. Toisaalta, ehkä liiankin hyvin. Ehkä kaikki sortuu pian taas.

Yritän kuitenkin nyt tuudittautua tähän onneen. Tämä on niin ylitsevuotavaa!


~Sylphide

maanantai 6. elokuuta 2012

Pandora: Don't Be Down



Some days are disasters that you wish could just end
Other days are bastards, just like a bad boyfriend
But it makes me feel much worse than this to see your face masked with a frown
I'm not telling you to smile, but don't be down

Don't be down, my friend
Don't do your wrists any harm
You don't belong on a funny farm

And I'd rather see you in a party dress than in a hospital gown
I'm not telling you to smile, but don't be down


For life, with love, from Pandora.


~Sylphide

lauantai 4. elokuuta 2012

I do this my way.

Älä kysy mikä minua vaivaa, vastaan kuitenkin "Ei mikään". Suutut kuitenkin.

On helpompaa jos jatkat noin. Juot, et puhu, katsot välillä surullisesti, lähetät muutaman syvällisemman tekstiviestin korkeimmassa humalavaiheessa.

Minunkin on helpompi jatkaa näin. Sakset ovat ystäväni, arvet ovat ystäviäni. Ruokaa ei tarvita. Suurin nautintoni tällä hetkellä on tuntea täysin tyhjä vatsani. Ehkä olisin laihtunut puoli kiloa?


~Sylphide

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Chisu: Yksinäisen Keijun Tarina

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
Mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin
Vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toisteltiin
Miksi se yhden hengen vaati ennen kuin me muistettiin

Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan

Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan


Kerron sulle asioita kun olen juonut. Kerron sulle asioita tekstiviestillä. Kerron sulle asioita silloin, kun kaikki on jo todella pahasti.

Kertomisen jälkeen helpottaa. Luulen aina, että ymmärsit.

Pian kuitenkin huomaan, että kaikki on aivan ennallaan.

Mulla on vaan yksi ystävä; kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävää. (Chisu: Sabotage)


~Sylphide

maanantai 23. heinäkuuta 2012

PMMP: Rakkaalleni

Suljen monta ikkunaa
Aukinaista, kutsuvaa
Viikkoja vai vuosia?
Kerro niin jaksan sulkea

Sulle annan kaiken, kaiken
Maallisen ja maanalaisen

Hämmentää mua muuttuen
Maailma, mä muutu en
Jäin siihen missä näin mä sut
En tällaiseen oo uskonut

Sulle annan kaiken, kaiken
Maallisen ja maanalaisen

Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni
Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni
Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni
Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni

Kuuntelen ja kuuntelen
Yksinäinen ihminen
Et vois vielä lähteä
On lapset liian pieniä

Sulle annan kaiken, kaiken
Maallisen ja maanalaisen

Jää sillalle en seisomaan
Reuna rauhassa olla saa
Jos kuitenkin sä hylkäät niin
Hirtän itseni patteriin

Sulle annan kaiken, kaiken
Maallisen ja maanalaisen

Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni
Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni
Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni
Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni

Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni
Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni
Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni
Dam di dam dam, lauluni
Dam di dam, rakkaalleeni


~Sylphide

torstai 12. heinäkuuta 2012

Heli Kajo: Kiina

Veljeni lähti aamulla Kiinaan
Näimme kadulla kuolleen pulun kun saatoin häntä matkaan
En yleensä herää näin varhain
Kadut näyttävät vierailta
Katukahvilan kulmalla joka nauraa tavalla, johon en ole tottunut
Ja minä itken koska en tahdo nähdä ihmisten lähtevän

Olen yksin kaupungissa
Katselen taloja, kuuntelen melua, suutelen ilmaa Pariisin
En yleensä naura näin paljon
Ihmiset näyttävät uusilta
On tuntemattomia, jotka katsovat tavalla, johon en ole tottunut
Ja minä lähden koska en tahdo joutua myöhemmin itkemään

Aamukahvi parvekkeella
Olen taas yksin, toiset ne muuttivat jo pois
Herään nykyään aina näin varhain
Kadut näyttävät vierailta
Joskus muistin ne ulkoa, nyt joudun kysymään neuvoa, en löydä kotiovea
Ja minä itken koska en tahtoisi joutua vielä lähtemään


~Sylphide

16:59

Heli Kajon Jos mä kuolen nuorena. Ei muuta.


~Sylphide

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Oo siellä jossain mun.

Ensin luulin että lähdet vähän kauemmas. Pelkäsin ettei nähtäisi niin usein.

Sitten selvisi että pelkoni oli turha. Jäisit luokseni.

Nyt lähdet kauas.

Luulen, ettei nähdä enää koskaan, vaikka väitätkin muuta.

"Tulen tänne joka viikonloppu."

En usko sanaakaan.

Enkä tunne mitään.


~Sylphide

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Apple

Olen syönyt kello yhden jälkeen vain yhden omenan. Tekee mieli leipää, mutta en voi.

No more cuts, someone could see. No one notices if I just skip some meals.

~Sylphide

torstai 21. kesäkuuta 2012

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Itkevä lintu

Hae minut takaisin
Pujota käsi monen kerroksen läpi, iholle asti
Odota siinä
Kuuntele kuinka pihan perällä, itkee lintu
Anna tottua painoosi
Ja jos näet haavoja, sido ne tiukasti

Pakota minut muistamaan
Kuinka helppoa, on puhua
Pakota minut muistamaan
Kuinka helppoa, on laulaa

Ruoho nousee maasta varoen
Ketunpojan silmät aukeavat hiljaa

Odota vielä
Kuuntele kuinka rintalastan alla, muuttuu rytmi
Kun tulee aamu
Laske selkä maata vasten, ja palaan luoksesi

Pakota minut muistamaan
Kuinka helppoa, on puhua
Pakota minut muistamaan
Kuinka helppoa, on laulaa

Ruoho nousee maasta varoen
Ketunpojan silmät aukeavat hiljaa

Pakota minut muistamaan
Kuinka helppoa, on laulaa

Ruoho nousee maasta varoen
Ketunpojan silmät aukeavat hiljaa


Eräällä rauhallisella ja vehreällä pihamaalla eleli pieni lintu. Lintu oli jo melkein aikuinen, mutta silti sitä usein pelotti, ja se olisi mieluummin halunnut olla ihan pieni. Aina kun se alkoi pelätä jotain, se olisi halunnut liidellä itkien jonkun tutun ja turvallisen, kuten äidin tai ystävän, syliin, mutta se ei voinut, koska oli jo melkein aikuinen. Eivät aikuiset linnut tee niin. Mutta oikeastaan, kun asiaa tarkemmin ajatteli, tätä pientä lintua oli aina pidetty aikuisena. Se ei koskaan ollut voinut lentää äidin syliin.

Muut linnut sanoivat aina: "Oletpa sinä iloinen ja toimelias pikkulintu. Sinulla on hieno elämä edessäsi. Mutta linnusta ei tuntunut siltä. Se olisi vain halunnut että joku olisi sukinut ja silittänyt sen sulkia niin kauan, että olisi ymmärtänyt että ei, tämä lintu ei pärjää yksin.

Kerran lintu sitten tapasi komean ja suloisen poikalinnun. Se oli kovin ystävällinen ja piti pienestä linnusta hyvää huolta, ja hetken aikaa lintu oli hirmuisen onnellinen. Vähän ajan kuluttua se kuitenkin huomasi, ettei tämäkään niin ihastuttava poikalintu kuullut, kun pikkulintu öisin itki puussaan.

Niin paino linnun sydämessä vain kasvoi kasvamistaan, ja lintu tunsi olonsa päivä päivältä raskaammaksi. Eräänä päivänä se sitten huomasi, ettei enää jaksanut lentää. Lintu yritti ja yritti, kunnes lopulta, täysin uupuneena, tipahti korkeasta puusta maahan. Silloin tulivat kaikki linnut surren tämän ympärille, laskivat linnun arkkuun ja hautasivat sen. Hauta peitettiin kauniilla valkoisilla kukilla ja hautakiveen kirjoitettiin: "Tässä lepää maailman iloisin lintu."


Tarkoituksellisen naiivi kertomus, tai no, satu ehkäpä...

~Sylphide

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Tears versus scissors

Kyyneleet saa tukahdutettua saksilla, muutamalla viillolla.

Sitten tulen samaan huoneeseen kanssasi, katson ulos ikkunasta, sinä huokaat, menet nukkumaan. Minä menen kylpyhuoneeseen jossa kukaan ei näe kyyneleitäni.

~Sylphide

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Messy messy feelings

Yritän miettiä mitä tunnen.

Olen yksin kotona, poikaystävä on kavereidensa kanssa ulkona. On tietysti hyvä, että hän viettää aikaansa myös heidän kanssaan, mutta toisaalta tuntuu, ettei meillä ole ikinä niin sanottua laatuaikaa. Yhdessä olomme tiivistyy huonoimpina päivinä siivoamiseen ja muutaman kuulumisen vaihtamiseen ennen nukkumaanmenoa.

En haluaisi ajatella näin negatiivisesti. Saattaa olla, että tämä on viimeinen kesämme yhdessä. Saattaa olla, ettei syksyllä meitä enää ole. Siksi haluaisin nauttia jokaisesta hetkestä, enkä vain riidellä tyhmästä.

Mutta minun pitäisi aukaista suuni. Olisin tänäänkin voinut kysyä, eikö hän jäisi kainalooni katsomaan elokuvia. Mutta en kysynyt. Hänen lähtiessään pidin katseeni tiukasti tiskeissä, ja heti kun hän painoin ovet kiinni, epätoivoiset kyyneleet valuivat poskilleni.

Siitä hetkestä olen rauhoittunut huomattavasti, mutta silti sisälläni kytee jotain vihan, rakkauden, epätoivon ja toivon tapaista.

Pelkään vain, että haavoitan häntä taas, kun hän tulee kotiin.

~Sylphide

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Ihanuuksia

Koska oon järkyttävän tylsistynyt (poikaystävä nukkuu, koti on siivottu, mitään muuta tekemistä en jaksa miettiä :D), päädyin kerrankin ajan kanssa istumaan koneen ääreen lukemaan tällä hetkellä minua ah-niin-koukuttavia blogeja. Ajattelin esitellä teille (kuvin) omat suosikkini, vaikka monet jo varmaan näistä tiedättekin. Joka tapauksessa:

Cool and Bored

marian asu 085-2

IMG_5488-2


Rewind and Play Again






Laurainka






One Thing to Be Happy about






Let the Sunshine in






Thelma Romu






Wanna Be Plastic






What Clowns Are We

_MG_0646

_MG_0498


Microphone Wings

v144

v149


Don't Think Twice, It's All Right

215

IMG_5030


Tous les Problèmes






Emmylou

Nimetön 1

2

~Sylphide

Please

Tumblr_m1amnwou4r1qj64svo1_500_large

Haluan tätä.

~Sylphide

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Minne katosi päivät?

Kasvit on kuolleet ruukkuihin, hän makaa ajatuksissaan
Eilen hän ymmärsi ettei näkisi sinun palaavan
Ja että ensimmäistä kertaa hän ei tuntenut mitään

(Scandinavian Music Group: Minne Katosi Päivät)

~Sylphide

tiistai 29. toukokuuta 2012

Flying

Enkeli osaa lentää ja lintu ja kuka vaan kunhan on siivet sydämessä ja tuulen uskaltaa. (Tuula Sandström)

37131-bb4e18-600-600_large

~Sylphide

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Voittajafiilis!

Kyllä se kuntoprojekti on jotain auttanut!
Olen siis yrittänyt syödä terveelliseemmin ja liikkua enemmän (mikä yllätys :D). Liikkumista lisäsin lähinnä lenkkeilyn muodossa, ja kerran viikossa kävimme treeniporukan kanssa yhdessä lenkillä.
Tänään oli sitten viimeinen yhteislenkki, ja juoksimme 10 kilometriä aikaa 1 tunti 28 minuuttia!
Olen niin ylpeä itsestäni! Minä, joka olen aina ollut epäliikunnallinen enkä ole oikeastaan koskaan juossut, kävin juuri 10 kilometrin lenkillä! En olisi kyllä pystynyt siihen ilman loistavaa valmentajaamme, sillä hänen tsemppinsä auttoi jaksamaan (varsinkin kun viime aikojen treenit olivat jääneet hieman vähälle).
Hyvä minä! (:

~Sylphide

maanantai 14. toukokuuta 2012

Oivallus

Lauantai:

Tumblr_lfjw87dfme1qep6eto1_500_large

Sunnuntai:

560015_268834719864803_217750228306586_604806_1495095329_n_large

Hyvä viikonloppu, sittenkin. Melkein pilasin kaiken, mutta onneksi poikaystäväni on niin ihanan ymmärtäväinen.

Tästä lähtien, oikeasti, lupaan, olen ihana ja suloinen. Totta kai minulla on huonojakin päiviä, mutta en saa purkaa kaikkea ahdistustani aina sinuun.

Kiitos kun olet siinä kulta (:

~Sylphide

Kuntoprojektikin sai (ehkä) vähän uutta intoa... Lenkillä on käyty!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Wear It Like A Crown



Ja miten se ilta menikään.

~Sylphide

Uuuu beibeh

(En tiedä mikä tuo otsikko oikein on...)
Oon vaan taas niin hyvällä tuulella, VIIKONLOPPU! :) Tänään leffaa (ja luultavasti valitettavasti myös jääkiekkoa) kullan kanssa... Sade ropisee katolle ja kesä tulee.
Hyviä viikonloppuja kaikille! :)

~Sylphide

(Mitä mun laihdutusoperaatiolle on tapahtunut......)

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

:3

Onni on sitä kun ei ole enää paha olla.
Ja kun on oma rakas vieressä. (Ja kun hän on vielä niin komea! Oma hipsterini!)
Ja kun kohta asumme yhdessä, isommassa asunnossa. (Tämänhetkinen poikaystäväni yksiö alkaa käydä hieman pieneksi, ja välimatka, se piinaa liikaa...)
Ja kun kesä tulee.
Ja kun kaikki on vain niin hyvin! (:

78270623_6babe7ffc3nvltkzj_13390_f8fadbeeb8_large_large

~Sylphide

(Puntarilla käynti on taas lykkääntynyt... Noh, huomenna sitten... :S)

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Kukaan ei koske

Kukaan ei satu niin kuin sinä
          Ja sinä kosket minua niin

(Sofi Oksanen: Kukaan ei koske, kokoelmasta Liian lyhyt hame: Kertomuksia keittiöstä)

~Sylphide

tiistai 1. toukokuuta 2012

Irina: Hiljaisuus

Mä kuulen eteisestä askeleet
Sä viereen kaadut, tilaa siihen teet
Et sano sanakaan
Tuijotat mun niskaa vaan
Samalla kun mä, leikin nukkuvaa

Liian usein kaipaan niitä hetkiä
Et saisin yksin nukahtaa ja herätä
Ei tarvis jännittää
Ja sisintänsä selvittää
Kun ei sitä ymmärrä itsekään

Mä tiedän sun on vaikee ymmärtää
Haluan sun lähelle
Mut en että kosket
Ja voi kun se riittäisi sullekin
Niin tää kaikki vois jatkuu paljon helpommin

Mulle tämä syvä hiljaisuus
On parempi kuin huono valhe uus
En voi sanoo suoraakaan
Et: "Joo, edelleen ahdistaa"
Kun me sitä jäätäis sitten kelaamaan

Ja joo mä tiedän sun on vaikee ymmärtää
Haluan sun lähelle
Mut en että kosket
Ja voi kun se riittäisi sullekin
Niin tää kaikki vois jatkuu niin kuin ennenkin

Mut hei, ei tää oo helppoo mullekaan
Mä en vaan pysty sanomaan
Mikä mieltä painaa
Joo ja mä tiedän ettet jaksa kovinkaan kauaa
Tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa
Tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa

~Sylphide

68,3 kg, -2,6 kg (Jotain hyvää tässäkin päivässä.)

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vapppppuuaaaa :)

Tumblr_lojp8trnhf1qfj3uqo1_500_thumb_large

Aurinkoisessa (vaikkakin vähän tuulisessa) säässä kohti vappua! Ensimmäinen kuohari korkataan parin tunnin päästä! Champagne showers!

~Sylphide

68,9 kg, -2,1 kg (Hitaasti mutta varmasti :))

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Anna Puu: Nopeimmat Junat

Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan
Olen kasvanut kiinni poikaan, siihen yhteen ja oikeaan
Olen kasvanut kiinni taloon, jonka ikkunapielistä vetää
En tahdo kuuta taivaalta kuin kerran vuoteen enää

Paikka se on tämäkin

Pilvien alla, maan päällä
Mutta nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä
Pilvien alla, maan päällä
Mutta nopeimmat junat, nopeimmat junat
Ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä

Olen kasvanut kiinni lähtöön, kaupungin kaipuuseen
Lähtenyt monta kertaa ja palannut aina entiseen
Olen kasvanut kiinni talveen, sen kuristusotteeseen
Kun pysyn sun luonas tiedän, vielä jaksan kevääseen

Paikka se on tämäkin

Pilvien alla, maan päällä
Mutta nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä
Pilvien alla, maan päällä
Mutta nopeimmat junat, nopeimmat junat
Ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä

Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan

Pilvien alla, maan päällä
Mutta nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä
Pilvien alla, maan päällä
Mutta nopeimmat junat, nopeimmat junat
Ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä
Mutta nopeimmat junat, nopeimmat junat
Ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä

~Sylphide

Väliaikatietoja

Onnellisuus-fiilis pysyy yllä. Ja tulevaisuus näkyy edelleen, kirkkaana ja valoisana.
:)

~Sylphide

69,5 kg, -1,5 kg (Jippijaijee! Tästä tämä lähteeee :))

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Mikä se oli?

Mistä se eilinen tyhjyys oikein tuli? En tiedä. Mihin se meni? En tiedä.
Tiedän vain että nyt olen taas onnellinen, eikä tämä olotila taida mennä mihinkään vähään aikaan. Nyt meillä on tulevaisuus :)

Tumblr_m2uj0owe991qlbwwso1_500_large

~Sylphide

En ole päässyt puntarille muutamaan päivään, huomista siis jännityksellä odottaen... :S

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Empty.

Taas sama tyhjyys. Ei tuskaa tai kipua, ei tunnetta.
Silti kyynelet vain valuvat.
Sinä olet jossain, minä olen täällä. En tiedä mikä minun on.
Johtuuko se edes sinusta? Vai onko se vain minun syytäni? Todennäköisesti.
En tiedä.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Olen tänään yliromanttisella tuulella ja postaan siksi liian usein...

Painaudumme toisiamme vasten, hahmot lasimaalauksen.
Poski hehkuu punaisena vihreällä viitallasi,
lyijyjuotoksin käy käsi käteen, suu suuhun kurottaa.

Yli lasiaallokon katselevat silmät toisiaan,
terä kaartuu toista seuraillen: sama lyijy
meitä yhdistää ja erottaa.

Illan tullen väri silti tummuu, syvenee.
Hahmo hahmon jälkeen sammuu,
kuuttomina öinä lyijynmustaan katoaa.

Silloin näkee joka rakastaa,
miten irtoamme kuvasta, käymme tanssimaan:
hymyilemme ääriviivoitta pimeytemme hehkua,

eikä mikään, mikään voi erottaa
meitä kuuttomina öinä, öinä kuuttomina.

(Merja Virolainen: Legenda, kokoelmasta Olen tyttö, ihanaa!)

~Sylphide

:)

En tiedä miksi, mutta nyt vain hymyilyttää. Ehkä olen vain niin suunnattoman onnellinen :) Ehkä se johtuu sinusta, kulta.

Mihin se ahdistus, se epämääräinen tuska meni? Ehkä se valui ulos silmistäni kyyneleinä, käsistäni verenä.

Ehkä opin siitä jotain.

Elämä on ihanaa, enkä tahdo tuhlata sitä.

~Sylphide

69,7 kg, -1,3 kg (Jeij! Vaikka tämä kyllä varmaan johtuu siitä etten illalla oikein ehtinyt syödä... Mutta silti! Takaisin ei ole paluuta :))

maanantai 16. huhtikuuta 2012

I know I can do this

Päätin tänä aloittaa jonkinlaisen kuntoprojektin. Ei, tavoitteenani ei ole -10 kg ennen kesälomaa, vaan haluaisin yksinkertaisesti oppia elämään hieman terveellisemmin ja tuntea oloni paremmaksi. Totta kai minulla silti on konkreettinen tavoite, muuten edistymistä olisi luonnolisestikin vaikea seurata: haluaisin pudottaa 7 kg ennen juhannusta. Mielestäni täysin realistinen tavoite.

Jos joku tietää, miten voisin lisätä tänne sellaisen kaavion tapaisen millä voisin seurata projektin edistymistä niin olisin todella kiitollinen neuvoista (olen todellinen tekniikan ihmelapsi...)!

Kohti parempaa elämää. I know I can do this :)

Tumblr_lyzo91n0zs1r05k5no1_1280_large

~Sylphide

70,1 kg, -0,9 kg (vaikka en varsinaisesti ole ede aloittanut... En ollut varma painostani, oletin sen olevan 71,0 kg :D)

torstai 12. huhtikuuta 2012

Onni

Kapea, mutta pehmeä sänky allamme. Untuvaiset peitot päällämme, suojanamme. Suojellen meitä kylmältä, pimeältä, pahalta maailmalta. Pidellen meitä erillämme, omien peittojemme alla, toisen ulottumattomissa. Sinun vartalosi painautuneena kiinni selkääni, kätesi kuitenkin tiukasti oman peittosi alla, omalla puolellasi. Sinun raskas hengityksesi, odottava, jännittynyt. Hengityksesi tuoma lämpö niskassani.

Ota minun syliisi, enkä enää pelkää. Kiedo siivet ympärilleni, enkä enää pelkää.

Varoen kiedot kätesi ympärilleni. Siirryn hieman lähemmäs sinua. Sinä rohkaistut, syleilet minua tiukemmin ja puristat lujaa, kuin et haluaisi ikinä päästää irti. Toivon, että ajattelet niin.

Hengityksesi niskassani, kuumottavan lähellä. Kylmät väreet liukumassa selässäni. Kuumaa ja kylmää samanaikaisesti.

Mun pieni sydän sykkii peiton alla.

Hellität otettasi. Nostat kätesi lantiolleni ja sivelet hellästi. Liikutat kättäsi vartalollani silittäen lantiolta sääriin, takaisin lantiolle ja kylkiä myöten ylös, lopulta kaulalle.

Minun hiljainen hengitykseni. Sinun raskas hengityksesi. Ei puhetta, ei sanoja.

Tässä lähelläsi on paikka, jossa mun kuuluu olla.

Nostat pehmeästi silkkistä yömekkoani. Suukottelet hellästi selkääni.

Katseeni kohti tapettia, johon kuunvalo luo kuvioita. Käteni omalla puolellani. Hiljainen onneni omistettuna yön varjoille.

Saanko ikuisesti tähän jäädä, sua rakastaa?

Hengitän syvään, kerään rohkeutta. Käännyn hitaasti, ensin selälleni, sitten sinuun päin. Katson kohti sinua, en näe kuin tumman hahmon hämärässä, mutta tiedän sinun olevan siinä. Lasken käteni varovasti poskellesi. Silitän. Hitaasti tulen lähemmäs ja painan huuleni huulillesi. Vastaat suudelmaan yhtä hitaasti, varoen, kokeillen.

Kiihtyvä hengityksemme pimeässä. Varjot tapetilla. Sinusta hehkuva lämpö minun kylmässä vartalossani. Pehmeät suudelmat. Sylikkäin, ihosi ihoani vasten. Onni.

Kaikki mitä mä etsin, kaikki sinusta löysin.


Kommentit ovat jälleen kerran tervetulleita!

~Sylphide

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

lauantai 7. huhtikuuta 2012

tiistai 3. huhtikuuta 2012

So fresh

I207592733_8398_3_large


M83: Saturdays = Youth.

Kuuntelen tätä, mietin että elämä on ihanaa (vaikka pitääkin lukea pääsykokeisiin ja vaikka se ei aina oikein onnistukaan), ikävöin poikaystävääni, mietin mitä uutta ja yllättävää tekisin kevään kunniaksi.

Siitä on tämä raikkaalta merituulelta tuntuva tiistai tehty.

~Sylphide

lauantai 31. maaliskuuta 2012

All this time you have had it in you

"Now call your boyfriend, and apologize
You pushed him pretty far away last night
He really loves you, you just don't always love yourself"
(Maria Mena: All This Time)

Tuntuu hyvältä. Askel on kevyt. Voin hymyillä. Kerrankin.

Miksi täytyy niin usein olla niin surullinen?

~Sylphide

Yöllä en nukkunut

"Olet kadottanut yhteyden ja etsit sitä maailmasta epätoivoisesti." (Pariisin Kevät: Vanginvartijan Uni)

~Sylphide

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kevät

"Älä juokse mun luota, kun on kevät ja kevät kutsuu sua." (Pariisin Kevät: Kevät)

Pelkään vaan niin paljon, ettet välitä enää. En sano sitä ääneen, koska en halua takertua ja ripustautua. Pelkään, että jossain vaiheessa vain hyvästelet ja lähdet pois. Silloinkin todennäköisesti sanoisin vain "Hei sitten."

"Vaikka päästän menemään, mä kyllä juoksen sun perään. Kuljen yksin kaduilla ja kuuntelen jos jostain kuulisin sun äänen." (Pariisin Kevät: Kevät)

~Sylphide

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Hetki

Pimeässä yökerhossa vilkkuvat monenväriset valot. Auringon keltaista, rubiinin punaista, syvää sinistä ja metsänvihreää.Värit sekoittuvat päässäni eriväristen valojen mereksi, joka aaltoilee musiikin tahdissa. Nostan katseeni ylöspäin kohti kattoa nähden aaltojen hypnotisoivan liikkeen. Liikehdin horjuen, täysin aaltojen vietävissä, mutta omassa päässäni kuvittelen tanssivani.

Katseemme kohtaavan yllättäen, niin nopeasti etten ehdi edes ymmärtää mitä on tapahtunut. Ilmeisesti törmäsit minuun, ja nyt kiiltelevät silmäsi katsovat omiani. Mistä sinä edes ilmestyit? Hetki sitten siinä ei ollut ketään, oli vain minä ja minun valomereni. Nyt olet siinä katsoen minuun. Vartaloni kuitenkin osaa toimia kun aivoni vielä miettivät tapahtunutta. Nostan käteni sinun pehmeään niskaasi ja sinä lasket omasi minun lantiolleni.

Nyt huojumme yhdessä valojen joukossa. Ehkä se on tanssimista, ehkä ei, minä en välitä. Yritän katsoa sinun kauniita kiilteleviä silmiäsi, mutta se on vaikeaa, koska sinulla on päässäsi jonkinlainen hattu. Siitä lankeaa kasvoillesi tumma varjo.

Näen sinun kuitenkin hymyilevän. Hymy on yhtä aikaa suloinen, rohkea ja ujo. Hymyilen, ainakin omasta mielestäni, sinulle takaisin. Kuka tietää, näyttikö se todellisuudessa hymyltä.

Ajan käsite on hävinnyt mielestäni. Ympärilläni tapahtuu ties mitä, mutta minun päässäni on vain värivalojen aallot ja sinun säteilevä hymysi.

Sitten, jälleen yllättäen, ilman että ehdin reagoida, siirrät kätesi selälleni ja vedät minut itseesi päin. Hymysi on muuttunut helläksi ja niin kovin araksi, että minun tekee mieli silittää poskeasi ja sanoa "älä pelkää". Tuot pääsi hitaasti, niin hitaasti kohti omaani, kunnes otsamme koskettavat kevyesti toisiaan. Näen edelleen hymysi, joka on nyt vain pieni häivähdy suupielissäsi. Katselemme hetken toisiamme, aika ympärillämme on pysähtynyt. Olen niin lähekkäin, että näemme toisen jokaisen ajatuksen. Musiikkia ei kuulu, vain aaltojen kohina kuuluu korvissamme. Hellästi kosketat nenääni nenälläsi, ja hitaasti ja niin epävarmasti painat pehmeät huulesi huulilleni.

Valomeri katoaa ja tilalle tulee ilotulitus. Raketteja sinkoilee ilmaan yhtenään kaikissa sateenkaaren väreissä. Värejä on joka puolella, ja ne ympäröivät sinut ja minut, meidät.

Aikaa tai musiikkia ei ole, aallot ovat kadonneet. On vain me, sinun huulesi huulillani ja kaulallani, sinun kätesi selälläni. Välillä painat otsasi vasten omaani ja hymyilet valaisten maailmaani kirkkaammin kuin yksikään ilotulitus.

Jossain vaiheessa kuitenkin irrottaudut minusta. Hymyilet viimeisen kerran, käännät selkäsi ja kävelet pois. Mihin sinä oikein menit? Äsken olit siinä, ihan lähellä, mutta nyt en näe edes selkääsi, vain pimeää.

Sinä lähdit, minä jäin. Vajoan taas väriaaltojen sekaan.



Kommentit ovat tervetulleita! : )

  ~Sylphide

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Jenni Vartiainen: Kiittämätön

Isän kanssa kahden hiljaa aamukahvilla
Äiti ei oo täällä, itken välitunnilla
Todistukset kouraan, elämä on edessä
Mihin sitten mennään, mitä nyt on tehtävä?
Ehkä jossain huomisessa onkin kirkasta
Kameroilla muisti, tuijotan mun jalkoja
Kun on vielä nuori kaikkee pitää kokeilla
Elä, opi, koe, et myöhemmin ei kaduta

Mä olen aina paikalla, mutta läsnä en
Se hymytön ja kai vaan niin kiittämätön
Ja joku toinen varmaan tahtois olla tässä mun tilalla

Mikään mitä teen ei ravista mua hereille
Asiat on hyvin vaikken sitä ansaitse
Sinä olet siinä, kaikkihan on kunnossa
Enkä kerro mistään, kun en tahdo loukata

Mä olen aina paikalla, mutta läsnä en
Se hymytön ja kai vaan niin kiittämätön
Ja joku toinen varmaan tahtois olla tässä mun tilalla

Mä olen aina paikalla, mutta läsnä en
Se hymytön ja kai vaan niin kiittämätön
Ja joku toinen varmaan tahtois olla tässä mun tilalla

Missä kohtaa muutuin hyvästä niin huonoksi?
Kenen mukaan jäikään minun oma tahtoni?

~Sylphide

torstai 23. helmikuuta 2012

The spring in Paris?

Tällä hetkellä intensiivikuuntelussa Pariisin Kevään ihanainen uutukainen, Kaikki On Satua. En ole vielä ehtinyt kuunnella levyä niin paljon, että voisin nimetä esimerkiksi suosikkikappaleita, mutta levykäinen tulee varmasti soimaan stereoissani kevään ja kesän!

"Ehkä ois helpompaa olla jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja." (Pariisin Kevät: Saari)

~Sylphide

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

lauantai 18. helmikuuta 2012

I will try

"Hän on ainoa ihminen, jonka kanssa voit puhua, ainoa joka saa sinut tuntemaan että olet elossa. Ja silti, vaikka olet iloinen saadessasi olla hänen kanssaan jälleen kahdestaan, tiedät ettet saa rasittaa häntä liikaa omilla ongelmillasi, ettet voi kuvitella hänen muuttuvan jumalaiseksi kirurgiksi, joka leikkaa rintasi auki ja parantaa kipeän sydämesi. Sinun on autettava itse itseäsi. Jos jokin sisälläsi on hajonnut kappaleiksi, joudut kasaamaan sen uudestaan omin voimin." (Paul Auster: Näkymätön)

~Sylphide

perjantai 17. helmikuuta 2012

Nyt

Katson jonnekin kauas tulevaan ja näen vain tyhjää.
Yritän hahmotella ääriviivoja, mutta jokainen kynänjälki pyyhkiytyy pois.
Joku muu pyyhkii ne, sanoo, ettei se ole mahdollista.
Minä itse pyyhin ne, ajattelen, ettei se ole mahdollista.
Lopulta tyhjyys kasvaa ja tulee lähemmäs.
Tulevaisuus on tullut nykyisyydeksi.
Samoin tyhjyys.

"Elämä on puoliks typerii unelmii, puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii." (Pyhimys feat. Arto Tuunela: Nyt)

~Sylphide

Kaipuu kauas

Eilen vietettiin penkkareita ja tänään tanssitaan vanhoja.

Itselläni nämä ajat ovat jo ohi; omat penkkarini juhlin vuosi sitten. Pääsin kuitenkin eilen todistamaan tätä hassunhauskaa tapahtumaa, kun kävin vanhalla koululla seuraamassa ystäväni penkkareita.

Show oli tietysti, kuten aina, äärettömän hauska, varsinkin kun itse tuntee opettajat ja useat oppilaatkin. Kuitenkin tämä hauskanpito sai mieleni jokseenkin haikeaksi. Kotona katselin kuvia omista penkkareistani ja vanhojen tansseistani. Tuntuu hyvin haikealta, että ne ovat omalta osaltani jo ohi. Muistan ne ajat, ja varsinkin vanhojen päivä oli yksi elämäni parhaista päivistä. Penkkaripäivä oli meidän ikäluokallamme jokseenkin tiukkapipoinen, mutta abiristeilyllä otettiin sitten sitäkin rennommin.

Tuntuu, että kaipaan aina menneisiin ja unelmoin paremmasta tulevaisuudesta. Se on tietysti ihan normaalia ja välillä ihan mukavaakin, mutta pitäisi myös osata nauttia juuri tästä hetkestä, ja tehdä tästä muistelemisen ja tavoittelemisen arvoinen.

~Sylphide

tiistai 14. helmikuuta 2012

Valentine's day

Hyvää ystävänpäivää!

Niille ystäville, jotka on lähellä ja niille, jotka on kaukana, niille, joiden kanssa olen nyt paljon tekemisissä ja niille, joiden kanssa olen joskus aikaani viettänyt. Olette kaikki ihania ja tärkeitä ja teette minusta sen, mitä olen!


Niin ja tietysti erityistoivotus omalle kullalle.

~Sylphide

maanantai 13. helmikuuta 2012

Happiness

Vaikka ulkona tuuli kylmästi ja satoi lunta, vaikka minun piti kävellä pitkä matka kuntosalille, vaikka näin häntä vain hyvin vähä aikaan.

Silti kultani sai minut iloiselle mielelle, hymyilemään, antoi energiaan treeniin, eikä nyt anna minun laittaa nukkumaan koska pyörii mielessäni taukoamatta. Kuva siitä, kuinka tuo söpöläinen katsoo minua hymyillen pöydän toiselta puolen syödessämme, leijailee mielessäni todennäköisesti koko yön.

Miksei oloni voi aina olla tällainen?

~Sylphide

perjantai 10. helmikuuta 2012

Miss you

"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi." (Chisu: Yksinäisen Keijun Tarina)

Ikävä on niin suuri.

Meillä olisi täällä paratiisi jos oltaisi aina lähekkäin.

~Sylphide

tiistai 7. helmikuuta 2012

Onnellisuus

"Maailman kaikki kyyneleet tulvii onnen pisaroita, niistä muodostuu onnellisuus." (Ismo Alanko Teholla: Onnellisuus)

En ollut nähnyt poikaystävääni kymmeneen päivään. Tiedän, se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta näin viiden kuukauden suhteellisen tiiviin yhdessäolon jälkeen se tuntui ikuisuudelta. Varsinkin kun syyt, miksi emme nähneet olivat niin typeriä; molemmilla oli töitä, joten emme "jaksaneet" iltaisin raahautua kaupungille. Sitten kun ikävä alkoi olla valtavan suuri, minä tietysti sairastuin. En todellakaan tahtonut tartuttaa 38 asteen kuumetta kullalleni.

Sairastellessani ikävä alkoi jollain oudolla tavalla painua taka-alalle. Ihmettelin, enkö oikeasti kaipaa häntä. Pelkäsin, että kun näkisimme taas, en tuntisi mitään.

Sitten eilen viimein näimme.

Kun näin hänet kahvilan oven vierellä seisoskelemassa, olin niin onnellinen, että lämmin hyvän mielen aalto läpäisi kehoni. Näimme vain vähän aikaa, vain yhden kahvi- ja teekupposen verran, mutta silti niin kauan, että muistan taas miksi olen hänen kanssaan. Ja myös niin kauan, että menen hänen luokseen töiden jälkeen tänäänkin, vaikka mittari näyttää -25 astetta. Tänään luvassa on kuitenkin hieman pidempi tapaaminen, koko ilta hänen pienessä, mutta jo niin kovin kodikkaalta tuntuvassa asunnossaan.

Tässä taas yksi osoitus siitä, miksi positiivinen mieli on hyväksi: turha synkistely vääristää asioita!

~Sylphide

maanantai 6. helmikuuta 2012

"Tämä ei ole loppu, vaan alku"

En ole missään vaiheessa ollut mikään suuri Haaviston kannattaja, mutta täytyy silti myöntää, että pettymys eilisiltana oli todella suuri.

Mielestäni Haaviston ja hänen kannattajiensa aikaan saama positiivinen, suvaitsevainen ja yhteisöllinen ilmapiiri on jotain sellaista, jota meidän todellakin pitäisi vaalia tästä eteenpäinkin. Pettymys siitä, ettei Haavisto pääse levittämään tätä sanomaa valtakunnan korkeimmalle paikalle, on katkera. Kuitenkin yritän muistaa sen, mitä Anssi Kela haastattelussa sanoikin, tämä ei ole loppu, vaan alku. Tästä voimme jatkaa tämän ilmapiirin levittämistä joka puolelle.

Niin kuin jo alussa sanoin, en varsinaisesti ole Haaviston innokkain seuraaja. Ihailen kuitenkin sitä positiivista muutosta, minkä hän sai näin lyhyessä ajassa tehtyä. Haaviston sanoin, ihmeitä siis todellakin tapahtuu kun niitä tehdää.

~Sylphide

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Aurinkoa ja jännitystä

Mikä ihana auringonpaiste! (Se toimii piristävänä näin ikkunan läpi, kun muistaa olla menemättä ulos... -27 astetta ei houkuttele!)

Auringonpaisteen lisäksi tänään on ilmassa aivan erityistä jännitystä heti aamusta alkaen, koska tänään valitaan Suomelle uusi presidentti! Itse todellakin toivon Haaviston voittavan, mutten usko sen olevan kovin mahdollista... Yritän kuitenkin uuden asenteeni mukaisesti pitää positiivista mieltä yllä: mitä vain voi tapahtua!

Illalla siis tiedossa television intensiivistä tuijottelua :)

~Sylphide

perjantai 3. helmikuuta 2012

Suuntaviivoja

Hei ihmiset.

Ajattelin aloittaa elämäni ensimmäisen blogin kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy on se, että haluan kehittyä kirjoittajana. Kirjoittaminen on intohimoni, mutta en mielestäni ole siinä vielä kovinkaan hyvä. Toivon mukaan harjoitus kuitenki tekee, jos ei mestarin, niin ainakin paremman kirjoittajan.

Toinen syy on se, että olen huomannut, kuinka pienillä asioilla voi vaikuttaa valtavasti elämän laatuun. Valitettavasti ainakin itse olen enemminkin pessimisti ja negatiivinen ihminen, vaikka ulospäin usein näytänkin vain hymyä ja iloa. Ajattelin siis, että perustamalla blogin ja etsimällä tietoisesti jotain aiheeseen liittyvää kirjoitettavaa, löytäisin näitä asioita ainakin useammin kuin nykyään ja voisin aidosti iloita niistä.

Jotain tämän suuntaista, ehkä jotain muutakin, enemmän syvällistä, enemmän pinnallista, aiheesta ja aiheen vierestä.

~Sylphide