Eilen vietettiin penkkareita ja tänään tanssitaan vanhoja.
Itselläni nämä ajat ovat jo ohi; omat penkkarini juhlin vuosi sitten. Pääsin kuitenkin eilen todistamaan tätä hassunhauskaa tapahtumaa, kun kävin vanhalla koululla seuraamassa ystäväni penkkareita.
Show oli tietysti, kuten aina, äärettömän hauska, varsinkin kun itse tuntee opettajat ja useat oppilaatkin. Kuitenkin tämä hauskanpito sai mieleni jokseenkin haikeaksi. Kotona katselin kuvia omista penkkareistani ja vanhojen tansseistani. Tuntuu hyvin haikealta, että ne ovat omalta osaltani jo ohi. Muistan ne ajat, ja varsinkin vanhojen päivä oli yksi elämäni parhaista päivistä. Penkkaripäivä oli meidän ikäluokallamme jokseenkin tiukkapipoinen, mutta abiristeilyllä otettiin sitten sitäkin rennommin.
Tuntuu, että kaipaan aina menneisiin ja unelmoin paremmasta tulevaisuudesta. Se on tietysti ihan normaalia ja välillä ihan mukavaakin, mutta pitäisi myös osata nauttia juuri tästä hetkestä, ja tehdä tästä muistelemisen ja tavoittelemisen arvoinen.
~Sylphide
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti