Olen ihastunut syvästi kolme kertaa. Lukiossa kahdesti ja nyt nykyiseen poikaystävääni. Ihastumiseni aiheuttivat kutinaa vatsanpohjassa, hassua hymyilyä ja kuitenkin myös suuresti tuskaa. Luulin ihastumisiani suuriksi ja voimakkaiksi tunteiksi; siltä ne tuntuivat, kun ei ollut koskaan rakastanut. Oikeasti ne kuitenkin olivat jotakin todella haaleaa verrattuna tähän, mitä nyt on.
En muista mitään erityistä hetkeä jolloin tajusin rakastavani poikaystävääni. Tunne vain kasvoi kasvamistaan pikkuhiljaa; ensin jännittävästä kiihkosta herkkään ihastumiseen ja perhosiin vatsassa, syvään tutustumisen haluun ja kiintymykseen ja lopulta rakastamiseen. Siitä meni kuitenkin useita kuukausia ennen kuin uskalsin sanoa sen ääneen.
Välillä rakastaminen tuntuu sattuvan ihan liikaa, mutta suurimmaksi osin se on herkkiä katseita, minä painautuneena sinun lämmintä selkääsi vasten ja se tunne, että olen löytänyt toisen puolikkaani, että sieluni palaset on kasattu yhteen, ja että niiden kasaaja on myös ainoa henkilö, joka voi myös kaiken hajottaa.
Tässä vielä todella ihastuttava rakkaus-biisi. Näitä olisi useitakin, mutta valitsin nyt kuitenkin tämän: Juju: Huuda.
~Sylphide
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti