The spring in Paris?

Tällä hetkellä intensiivikuuntelussa Pariisin Kevään ihanainen uutukainen, Kaikki On Satua. En ole vielä ehtinyt kuunnella levyä niin paljon, että voisin nimetä esimerkiksi suosikkikappaleita, mutta levykäinen tulee varmasti soimaan stereoissani kevään ja kesän!

"Ehkä ois helpompaa olla jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja." (Pariisin Kevät: Saari)

~Sylphide

"Ei sanota elämälle ei!"

"Ja silloin ei
Ei sanota elämälle ei
Annetaan sen virrata lävitsemme niin kuin vesi Imatrankoskessa kuohuta"

~Sylphide

I will try

"Hän on ainoa ihminen, jonka kanssa voit puhua, ainoa joka saa sinut tuntemaan että olet elossa. Ja silti, vaikka olet iloinen saadessasi olla hänen kanssaan jälleen kahdestaan, tiedät ettet saa rasittaa häntä liikaa omilla ongelmillasi, ettet voi kuvitella hänen muuttuvan jumalaiseksi kirurgiksi, joka leikkaa rintasi auki ja parantaa kipeän sydämesi. Sinun on autettava itse itseäsi. Jos jokin sisälläsi on hajonnut kappaleiksi, joudut kasaamaan sen uudestaan omin voimin." (Paul Auster: Näkymätön)

~Sylphide

Nyt

Katson jonnekin kauas tulevaan ja näen vain tyhjää.
Yritän hahmotella ääriviivoja, mutta jokainen kynänjälki pyyhkiytyy pois.
Joku muu pyyhkii ne, sanoo, ettei se ole mahdollista.
Minä itse pyyhin ne, ajattelen, ettei se ole mahdollista.
Lopulta tyhjyys kasvaa ja tulee lähemmäs.
Tulevaisuus on tullut nykyisyydeksi.
Samoin tyhjyys.

"Elämä on puoliks typerii unelmii, puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii." (Pyhimys feat. Arto Tuunela: Nyt)

~Sylphide

Kaipuu kauas

Eilen vietettiin penkkareita ja tänään tanssitaan vanhoja.

Itselläni nämä ajat ovat jo ohi; omat penkkarini juhlin vuosi sitten. Pääsin kuitenkin eilen todistamaan tätä hassunhauskaa tapahtumaa, kun kävin vanhalla koululla seuraamassa ystäväni penkkareita.

Show oli tietysti, kuten aina, äärettömän hauska, varsinkin kun itse tuntee opettajat ja useat oppilaatkin. Kuitenkin tämä hauskanpito sai mieleni jokseenkin haikeaksi. Kotona katselin kuvia omista penkkareistani ja vanhojen tansseistani. Tuntuu hyvin haikealta, että ne ovat omalta osaltani jo ohi. Muistan ne ajat, ja varsinkin vanhojen päivä oli yksi elämäni parhaista päivistä. Penkkaripäivä oli meidän ikäluokallamme jokseenkin tiukkapipoinen, mutta abiristeilyllä otettiin sitten sitäkin rennommin.

Tuntuu, että kaipaan aina menneisiin ja unelmoin paremmasta tulevaisuudesta. Se on tietysti ihan normaalia ja välillä ihan mukavaakin, mutta pitäisi myös osata nauttia juuri tästä hetkestä, ja tehdä tästä muistelemisen ja tavoittelemisen arvoinen.

~Sylphide

Valentine's day

Hyvää ystävänpäivää!

Niille ystäville, jotka on lähellä ja niille, jotka on kaukana, niille, joiden kanssa olen nyt paljon tekemisissä ja niille, joiden kanssa olen joskus aikaani viettänyt. Olette kaikki ihania ja tärkeitä ja teette minusta sen, mitä olen!

Niin ja tietysti erityistoivotus omalle kullalle.

~Sylphide

Happiness

Vaikka ulkona tuuli kylmästi ja satoi lunta, vaikka minun piti kävellä pitkä matka kuntosalille, vaikka näin häntä vain hyvin vähä aikaan.

Silti kultani sai minut iloiselle mielelle, hymyilemään, antoi energiaan treeniin, eikä nyt anna minun laittaa nukkumaan koska pyörii mielessäni taukoamatta. Kuva siitä, kuinka tuo söpöläinen katsoo minua hymyillen pöydän toiselta puolen syödessämme, leijailee mielessäni todennäköisesti koko yön.

Miksei oloni voi aina olla tällainen?

~Sylphide

Miss you

"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi." (Chisu: Yksinäisen Keijun Tarina)

Ikävä on niin suuri.

Meillä olisi täällä paratiisi jos oltaisi aina lähekkäin.

~Sylphide

Onnellisuus

"Maailman kaikki kyyneleet tulvii onnen pisaroita, niistä muodostuu onnellisuus." (Ismo Alanko Teholla: Onnellisuus)

En ollut nähnyt poikaystävääni kymmeneen päivään. Tiedän, se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta näin viiden kuukauden suhteellisen tiiviin yhdessäolon jälkeen se tuntui ikuisuudelta. Varsinkin kun syyt, miksi emme nähneet olivat niin typeriä; molemmilla oli töitä, joten emme "jaksaneet" iltaisin raahautua kaupungille. Sitten kun ikävä alkoi olla valtavan suuri, minä tietysti sairastuin. En todellakaan tahtonut tartuttaa 38 asteen kuumetta kullalleni.

Sairastellessani ikävä alkoi jollain oudolla tavalla painua taka-alalle. Ihmettelin, enkö oikeasti kaipaa häntä. Pelkäsin, että kun näkisimme taas, en tuntisi mitään.

Sitten eilen viimein näimme.

Kun näin hänet kahvilan oven vierellä seisoskelemassa, olin niin onnellinen, että lämmin hyvän mielen aalto läpäisi kehoni. Näimme vain vähän aikaa, vain yhden kahvi- ja teekupposen verran, mutta silti niin kauan, että muistan taas miksi olen hänen kanssaan. Ja myös niin kauan, että menen hänen luokseen töiden jälkeen tänäänkin, vaikka mittari näyttää -25 astetta. Tänään luvassa on kuitenkin hieman pidempi tapaaminen, koko ilta hänen pienessä, mutta jo niin kovin kodikkaalta tuntuvassa asunnossaan.

Tässä taas yksi osoitus siitä, miksi positiivinen mieli on hyväksi: turha synkistely vääristää asioita!

~Sylphide

"Tämä ei ole loppu, vaan alku"

En ole missään vaiheessa ollut mikään suuri Haaviston kannattaja, mutta täytyy silti myöntää, että pettymys eilisiltana oli todella suuri.

Mielestäni Haaviston ja hänen kannattajiensa aikaan saama positiivinen, suvaitsevainen ja yhteisöllinen ilmapiiri on jotain sellaista, jota meidän todellakin pitäisi vaalia tästä eteenpäinkin. Pettymys siitä, ettei Haavisto pääse levittämään tätä sanomaa valtakunnan korkeimmalle paikalle, on katkera. Kuitenkin yritän muistaa sen, mitä Anssi Kela haastattelussa sanoikin, tämä ei ole loppu, vaan alku. Tästä voimme jatkaa tämän ilmapiirin levittämistä joka puolelle.

Niin kuin jo alussa sanoin, en varsinaisesti ole Haaviston innokkain seuraaja. Ihailen kuitenkin sitä positiivista muutosta, minkä hän sai näin lyhyessä ajassa tehtyä. Haaviston sanoin, ihmeitä siis todellakin tapahtuu kun niitä tehdää.

~Sylphide

Aurinkoa ja jännitystä

Mikä ihana auringonpaiste! (Se toimii piristävänä näin ikkunan läpi, kun muistaa olla menemättä ulos... -27 astetta ei houkuttele!)

Auringonpaisteen lisäksi tänään on ilmassa aivan erityistä jännitystä heti aamusta alkaen, koska tänään valitaan Suomelle uusi presidentti! Itse todellakin toivon Haaviston voittavan, mutten usko sen olevan kovin mahdollista... Yritän kuitenkin uuden asenteeni mukaisesti pitää positiivista mieltä yllä: mitä vain voi tapahtua!

Illalla siis tiedossa television intensiivistä tuijottelua :)

~Sylphide

Suuntaviivoja

Hei ihmiset.

Ajattelin aloittaa elämäni ensimmäisen blogin kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy on se, että haluan kehittyä kirjoittajana. Kirjoittaminen on intohimoni, mutta en mielestäni ole siinä vielä kovinkaan hyvä. Toivon mukaan harjoitus kuitenki tekee, jos ei mestarin, niin ainakin paremman kirjoittajan.

Toinen syy on se, että olen huomannut, kuinka pienillä asioilla voi vaikuttaa valtavasti elämän laatuun. Valitettavasti ainakin itse olen enemminkin pessimisti ja negatiivinen ihminen, vaikka ulospäin usein näytänkin vain hymyä ja iloa. Ajattelin siis, että perustamalla blogin ja etsimällä tietoisesti jotain aiheeseen liittyvää kirjoitettavaa, löytäisin näitä asioita ainakin useammin kuin nykyään ja voisin aidosti iloita niistä.

Jotain tämän suuntaista, ehkä jotain muutakin, enemmän syvällistä, enemmän pinnallista, aiheesta ja aiheen vierestä.

~Sylphide